Elinan reissupäiväkirja 27.12.2021 – 3.1.2022
Hyvää huomenta Sveitsi!
Olipas outoa nukkua sisällä talossa, missä on lämmin ja vessa vieressä. Yöllä hikoilutti, enkä siksi nukkunut kovin hyvin.
Jarno hiipparoi aamulenkille, kun minä yritin nukkua vielä siinä onnistumatta. Jarno aloitti työt lenkiltä palattuaan ja minä menin olohuoneeseen neulomaan joulukuusen valojen loisteeseen. Jarnon työpalaverin jälkeen söimme aamupalaa, croissanteja hillolla ja kahvilla.
Lähdimme kävellen keskustaan. Lähes koko matkan saimme kulkea järven rannalla ilman sadetta. Alice tuli bussilla keskustaan ja tapasimme siellä. Kävimme yhdessä lähinnä ruokakaupassa sekä juustokaupassa ostamassa Raclette-juustoa iltaa varten. Ostimme tuliaiset jo valmiiksi, etteivät ne vaan unohtuisi.
Kauppaostosten jälkeen Alice lähti takaisin kotiin bussilla ja me jäimme kiertelemään kauppoja. Etsimme samalla lounaspaikkaa. Lopulta sillan toiselta puolen löysimme intialaisen ravintolan. Otimme ruuat mukaan ja menimme ulos puistoon syömään. Ohi kulki vanhempi pariskunta ja he toivottivat hyvää ruokahalua. Tuli tunne, että olimme hyväksyttyjä. Ruoka oli todella hyvää.
Löysimme muutaman kirpputorin, mutta kävimme sisällä vain yhdessä. En löytänyt mitään ostettavaa. Yhtäkkiä ulkona alkoi tuulemaan todella kovasti. Tuuli heitti tavaroita alas parvekkeilta ja kaatoi kukka-asetelmia sekä pitkän rivin polkupyöriä. Onneksi meillä ei ollut mitään tuulen mukaan lähtevää.
Menimme rautatieaseman tunneliin ja kävimme kaupasta ostamassa jälkiruuaksi alennusmyynti-kirsikkatorttua, leivokset syötäväksi heti ja kylmän kahvin. Nautimme nämä herkut Luzernin ”Joutsenpaikassa” ja lähdimme kävelemään kotiin päin. Onneksi sade ja tuuli hellittivät.
Kotona saimme vain oleskella ja illalla Alice loihti meille herkullisen Raclette-illallisen. Jarno söi varmaan 20 perunaa ja muutenkin tyhjensimme ahkerasti kaikki kupit. Täydellä mahalla oli mukava mennä nukkumaan.
Huomenta! Heräsin ennen Jarnoa ja tällä kertaa halusin lähteä mukaan aamukävelylle. Ulkona oli pimeää, mutta katuvalot valaisivat hyvin. Nousimme rinnettä ylös ja kiersimme metsätietä pitkin takaisin alas. Metsätie oli pimeä, mutta onneksi pääsimme turvallisesti sieltä valoisemmille teille. Tulimme kotiin ja söimme aamupalan. Croissanteja ja kahvia.
Päivä oli hyvin sateinen. Koko päivä meni sisällä neuloessa, Jarno teki töitä. Kävimme kaupassa, koska halusimme tehdä Alicelle illallisen. Päädyimme tekemään alkuruuaksi Caesar-salaatin, pääruuaksi salviaperunoita, kananrintaa, uunikasviksia ja Hollandaise-kastiketta. Jälkiruokana oli Kemmeriboden-bad-marenkia jäätelöllä ja kermavaahdolla. Ruoka oli todella hyvää ja mikä parasta, sitä oli juuri sopivasti. Ruuan jälkeen oli pakko käydä taas nukkumaan.
Nyt nukuin jo hieman paremmin, kun pidimme ikkunan auki. Herättyämme Alice oli jo hereillä. Lähdin Jarnon mukaan lenkille ja vein Alicen kirjeen postilaatikkoon. Tänään oli luvassa parempaa säätä.
Söimme aamupalan ja Jarno teki töitä. Minä koitin neuloa villahousujani loppuun. Kun Jarnon työpäivä oli ohi, suuntasimme kohti Rigi-vuorta.
Matka sinne oli kaunis. Vihreät niityt, alppitalot, lumihuippuiset vuoret ja kirkasvetiset järvet.
Kävimme kaupassa etsimässä lounasta ja hintoja katsellessa päädyimme syömään autossa olleita ruokia. Pakastevihannespussi oli 8 €, nuudelipaketti 2,50 € valmissalaatti melkein 10 €.
Syötyämme lähdimme kiipeämään Rigille. Vaikka aurinko paistoi, tuli huipun päälle paksu pilvikerros. Päätimme että nousisimme vain jonkin matkaa ja tulisimme sitten takaisin alas. Huipulla olisi ollut ainakin maisemien takia turha käydä.
Tie kiemurteli ylös niittyjen ja pihojen halki. Näimme paljon haukkoja, sekä todella karvaisen kissan, joka ei ollut varma ollako kaveri vai vihollinen.
Reitti kapeni mutaiseksi poluksi, joka kulki pitkin pellonlaitaa metsää kohti. Tuoksu oli keväinen, mutta maisema syyskuinen. Näimme jopa kukkivan voikukan.
Metsäpolku palasi takaisin asfalttitielle ja kääntyi pian taas pellolle. Metsän rajassa oli metsureita kaatamassa puita ja näimmekin, kuinka iso haapa kaatui pellolle päin ja suorastaan räjähti maahan kaatuessaan.
Kävelimme yhteensä 7 kilometrin lenkin ja palasimme sitten takaisin Alicelle. Illalla pelasimme Skip-boa ja Alice loihti meille illalliseksi bratwurstia ja röstiä. Ruoka oli jälleen kerran hyvää ja mahat täynnä menimme nukkumaan.
Jarnolla oli vapaata, joten nukuimme ilman herätyskelloa kahdeksaan saakka. Herättyämme kävimme suihkussa ja söimme aamupalan. Sitten olikin aika pakata tavarat ja suunnata kohti Saint Moritzia. Matka sinne kestäisi noin kolmisen tuntia ja loppu matka olisi hyvin mutkainen ja nousisi korkealle vuoristoon. Pakkasimme huolellisesti astiat ja ruoat Jarnon rinkkaan ja kymmenen jälkeen olimme valmiita matkaan.
Alku oli tasaista moottoritietä Churiin asti. Sitten alettiinkin nousemaan. Päivä oli aurinkoinen ja etupenkillä meillä oli tiivis tunnelma. Elli kävi kone kuumana mäessä ja selvästi ohut ilma vei vielä lisää tehoja pois.
Saint Moritziin laskeutuessa jarruista alkoi kuulumaan tuttu kalkatus. Pieni tauko levikkeellä ja pääsimme lopulta onneksi keskustaan.
Paikka ei selvästi ollut meille. Kalliita autoja, näyttävästi pukeutuneita ihmisiä. Menimme ensimmäisenä Alicen miehen, Piuksen, luokse hakemaan avaimen. Siitä lihakauppaan hakemaan tilatut lihat. Samalla kun odotimme Alicea autossa, oli vieressä Bentley, joka maksoi lähes miljoonan. Tuli olo, ettemme kuuluneet Ellin kanssa niihin kuvioihin.
Pääsimme pois ruuhkaisesta Saint Moritzista ja ajoimme parkkiin, josta lähdimme kipuamaan kaikkien kantamusten kanssa kohti ystävämme Renzon mökkiä. Ensin sinne kulki kunnon kävelytie noin puoleen väliin matkaa, ja sen jälkeen se muuttui kapeammaksi tampatuksi poluksi.
Pääsimme perille ja kylä oli aivan erilainen kuin olin etukäteen kuvitellut. Talot olivat kaikki samankaltaisia. Hirrestä ja kivestä tehtyjä.
Renzon taloon mentiin kapeaa käytävää pitkin ja puolessa välin oli puinen matala ovi. Ensimmäinen ovi oikealla oli keittiö. Siellä oli pieni puuhella, ruokapöytä, astiakaappi, kivilattia ja kapea matalampi kaapisto. Hienointa mielestäni oli kivinen pesuallas ikkunan alla. Siitä meni suoraan viemäri ulos. Vesi haettiin ulkona virtaavasta purosta.
Käytävän vasemmalla puolen oli ensin olohuone. Siellä oli myös ruokapöytä ja sänky. Toinen huoneista oli makuuhuone, jossa oli kaksi sänkyä, puusta tehty vaatekaappi ja yöpöydät. Sängyssä oli futon-tyyliset vihreät patjat sekä untuvapeitot, jotka näyttivät jättimäisiltä tyynyiltä. Mökki oli todella hieno ja henki menneiden aikojen tunnelmaa.
Laitoimme hellaan tulen ja haimme vettä. Odottelimme milloin Pius ja hänen ystävänsä Ralph tulisivat myös mökille. Istuimme olohuoneessa juttelemassa ja yritin saada villahousut valmiiksi.
Kuuden jälkeen Pius ja Ralph tulivat ja aloimme laittamaan illallista. Uunin käynnistämisen kanssa oli hieman ongelmia, mutta onneksi saimme sen henkiin. Alkupalana maisteltiin lehtitaikinarullia, joissa oli naudan kuivalihaa täytteenä. Se tarjoiltiin rucolan ja proseccon kanssa.
Istuimme olohuoneessa juttelemassa ja nauttimassa alkupaloja. Tapasimme Ralphin ensimmäistä kertaa. Mukava tyyppi, tulimme hyvin juttuun.
Sitten siirryimme keittiöön. Tarjolla oli Fondue de chinoisea. Siinä ohuita lihasiivuja kypsennetään lihaliemessä ja syödään majoneesipohjaisten kastikkeiden kanssa. Tarjolla oli sen lisäksi viiniä nimeltä Ronco di Sassi. Viini oli taivaallisen ja petollisen hyvää. Samoin ruoka, vaikka kuvittelin, ettei siitä voi täyttyä, kun päivällä oli jäänyt lounas väliin. Tunnelma oli ihanan rento ja lämmin. Lihapata porisi ja juttu luisti.
Kun suomen ajassa tuli keskiyö, oli aika skoolata ja kuunnella Abban Happy New Year. Pystyin sanomaan, että oli ollut mahtava vuosi! Tunti hurahti kuin huomaamatta ja juuri kun kello löi puolenyön, Jarno tajusi tarkistaa ajan, ja jälleen oli skoolaamisen aika.
Siirryimme ruuan jälkeen olohuoneeseen syömään italiassa suosittua jouluherkkua, panettonea. Torkuin sohvalla ja toivoin pääseväni nukkumaan. Pius ja Ralph lähtivät takaisin alas, koska heidän piti mennä aamulla töihin. Me kömmimme makuuhuoneeseen. Sammuin saman tien ja luojan kiitos päässä ei alkanut pyörimään.
Hyvää huomenta uusi vuosi! Ei tullut paljon nukuttua ja herätessä oli kamala olo.
Jarno lähti reippaana ulos kuvaamaan vuoristoa auringon nousussa. Itse makoilin vain sängyssä. Jossain vaiheessa menin keittiöön, missä Alice jo puuhasteli tiskien kanssa.
Laitoin hellaan tulen ja näin Jarnon tulevan mökille päin. Menin itsekin ulos, että olo paranisi. Siellä oli lämmintä ja mieletön auringonpaiste.
Kiipesin lumeen tampattua polkua mäen laelle ihastelemaan maisemia. Jarno tuli mukana. Olo oli kuin myrkytetyllä. Vointi kuitenkin aavistuksen parani ulkosalla.
Palasimme sisälle ja silloin Jarnon niskat vetivät lukkoon, ja samalla iskivät päänsärky ja pahoinvointi. 2500 metrin korkeus ja edellisillan viini eivät olleet kovin hyvä yhdistelmä. Otimme molemmat särkylääkkeen ja kävimme vielä hetkeksi pitkälleen. En tainnut nukkua, mutta lepo auttoi ja nousin tunnin päästä hyvävointisena. Jarno nukkui vielä hetken ja herättelin hänet myöhemmin. Onneksi Jarnonkin olo oli helpottunut.
Pakkailimme tavarat ja lähdimme Piuksen luokse Samedaniin. Pääsimme hänen asuntoonsa, ja se oli mukava huone pienellä keittiöllä ja pesuhuoneella. Pius meni vielä jatkamaan töitä ja me jäimme pelaamaan korttia. Jarno meni alas viemään Ellin rekkatalliin ja auttamaan Piusta.
Me jäimme Alicen kanssa juttelemaan ja pelaamaan pelin loppuun. Poikien tultua teimme samaa ruokaa kuin edellisenä iltana. Annoin Piukselle tekemäni villapaidan ja se oli sopivan kokoinen. Ruuan jälkeen kömmimme rekkahalliin nukkumaan pitkästä aikaa Elliin. Oli kotoisaa olla taas autossa. Hallissa oli noin 10 astetta plussalla eli juuri sopiva lämpötila meille.
Pius ja Alice lähtivät viiden aikaan ajamaan kohti Zurichia. Me jäimme autoon nukkumaan ja kyllä ihan mukavasti nukuttikin. Keräsimme kaikki astiat ja menimme yläkertaan tiskaamaan ja tekemään aamupalaa.
Sen jälkeen lähdimme kävelemään ulos ja tutustumaan Samedanin kylään. Kadut olivat kivetettyjä ja rakennukset vanhoja kauniita vuoristotaloja. Kiertelimme ja katselin muutaman jätekatoksen. Löysin sieltä puisen viinilaatikon, sekä toisesta roskiksesta Guccin pakkauslaatikon, jossa oli ollut kai käsilaukku. Otin ne itselleni talteen. Olisin halunnut ottaa myös joulukuusen, joita oli kasattu jätekatosten reunaan, mutta autossa olisi ollut turhan ahdas paluumatka. Jos olisi ilennyt penkoa katoksia enemmän, olisi sieltä löytynyt varmasti valtavasti aarteita.
Kutsuimme ystävämme Renzon ja hänen puolisonsa Flurinan syömään Piuksen luokse. Kävimme kaupassa ja koitimme miettiä menua. Pienessä keittiössä, jossa oli vain kaksi kappaletta kutakin astiaa, sai käyttää luovuutta.
Teimme alkupalaksi lämpimät voileivät juustolla ja palvikyljellä. Tarjoilimme ne rucolan kanssa puulautasiltamme. Pääruokana oli paistetut uuniperunat ja porkkanat sekä vartaat, joihin laitoimme kasvisten lisäksi uuden vuoden lihasuikaleet. Teimme myös pippurikastikkeen fondue-lihaliemestä. Jälkiruokana oli marenkia jäätelöllä ja kermalla.
Oli mukava nähdä Flurina ensimmäisen kerran ja tietenkin Renzo. Saimme heiltä mantelikakun, joka oli kuulemma alueen perinneherkku. Istuimme, söimme ja juttelimme. Flurina puhui hyvin englantia ja toimi tulkkina vähän joka suuntaan.
Kun vieraat lähtivät ruokailun jälkeen, me siivosimme jälkemme ja menimme taas Elliin nukkumaan. Päivän hallissa olleena olivat lakanat selvästi vähän kuivahtaneet edelliseen iltaan verrattuna.
Kello soi 6.45. Tarkoitus oli lähteä ajamaan hyvissä ajoin, ettemme joutuisi ruuhkaan ja että pääsisimme ajamaan turvallisesti Alpeilta alas. Pius tuli seitsemältä ja halusi tarjota meille aamupalan ennen lähtöämme. Söimme bussissa croissantit ja joimme kahvit. Sitten oli aika hyvästellä ja lähteä kohti Saksaa. Kiitos Alice ja Pius!
Pääsimme onneksi turvallisesti alas vuorilta. Jarno teki töitä ja minä ajelin rajalle päin. Piti käydä tankkaamassa hieman, että pääsisimme rajalle saakka, 1,85 € / litra. Kävimme ennen rajaa vielä etsimässä viimeiset herkut Sveitsistä.
Ajelin Schaffhausen kohdalla rajalle ja tullimies pysäytti meidät. Hän kysyi, mistä olemme tulossa, ja mikä on määränpäämme. Vastasimme että Suomi. He hymähtivät hieman ja kysyivät, olimmeko ostaneet Sveitsistä mitään tullattavaa, johon vastasin, että vain suklaata. Heitä nauratti ja he toivottivat meille hyvää matkaa. Olimme varmoja, että meiltä olisi vaadittu tuore koronatesti tai edes kysytty koronapassia, mutta ei mitään.
Saksan puolella kävimme tankilla 1,50 € / litra. Ajoimme kohti Muncheniä ja käännyimme sitten Stuttgartia kohti. Kävimme kaupassa ja Sveitsiin nähden kaikki tuntui halvalle. Löysin hapankirsikoita ja ostin niitä monta iso purkkia kotiin viemiseksi. Iltapalaksi söimme parkkiin päästyämme hunajateetä ja leipää. Oli kiva, että olimme päässeet edullisemman netin äärelle, joten katsoin illalla yhden jakson Dos Vidasta ennen nukkumaan menoa.
Tuntui turvalliselta nukahtaa rekkaparkkiin, kun ulkona sade ropisi kattoon. Pitkän ajomatkan takia peti oli mukavan lämmin.
Torstaina tulimme Tanskan puolelle. Rajalla meiltä kysyttiin mistä olemme ja minne matka. Sanoimme, että Suomesta ja Suomeen menossa, niin käsiliikkeellä vain näytettiin, että olkaa hyvä ja jatkakaa vain eteenpäin.
Tanskassa kävin kaupassa ostamassa riisivanukasta ja kirsikkasosetta kotiin viemisiksi. Jäimme yöksi Odensen saarelle, ja sovimme, että perjantaiaamuna ajaisimme Kööpenhaminan saarelle koronatestiin, jotta pääsisimme rajan yli.
Aamulla ajoimme näytteenottopaikalle. Siellä ei ollut ruuhkaa ja pääsimme heti testiin. Ilmoittautuessa annoimme passista tiedot ja puhelinnumeron, johon vastaus testistä saapuisi. Näytteenottaja toimi hellävaroen ja näytteenotto ei tuntunut lainkaan epämiellyttävältä. He lupasivat, että tulos saapuu noin 15 minuutin kuluessa. Jos vastaus on negatiivinen, tulee viesti ja positiivisestä tulee soitto.
Ei mennyt kuin vajaa vartti, kun sain puhelun, että olen positiivinen. Minua ja seurassani olevia ihmisiä pyydettiin olemaan karanteenissä, sekä käymään PCR-testissä, missä positiivinen tulos varmennettaisiin. Samaan aikaan Jarno sai viestillä negatiivisen tuloksen.
Mitäs nyt? Se oli ensimmäinen ajatus. Laitoimme viestiä Sveitsiin seurassamme olleille ja menimme PCR-testiin. Sinne ei tarvinnut ajanvarausta, ainoastaan maahan tullessa täytetyn kaavakkeen, missä tuli mukana QR-koodi, ja sitä näyttämällä pääsi suoraan testiin.
Meillä oli alkuun vaikeuksia löytää näytteenottopistettä, mutta ystävällinen rakennusmies neuvoi meidät melkein ovelle saakka. Olipa todella ystävällistä ja lohdullistakin.
Näyte otettiin tällä kertaa suun kautta nielusta. Tämäkin oli kivutonta ja vastaus luvattiin noin vuorokaudessa suoraan sovellukseen. Jaahas, nyt oltiinkin tilanteessa, minkä tiedettiin saattavan tulla eteen.
Tarina jatkuu seuraavassa osassa!