Elinan Matkapäiväkirja 23. – 27.12.2021
Suuntasimme Garda-järvelle ja pääsimmekin perille juuri sopivasti auringonlaskulle.
Saimme auton parkkiin ja lähdimme rantaan katsomaan pinkkinä laskevaa aurinkoa. En muistanutkaan, että Gardan vesi oli niin tavattoman kirkasta. Olipas hienon näköistä ja selvästi Jarnokin vaikuttui.
Poikkesimme linnoituksella, joka oli aivan automme lähellä. Siellä olikin isot joulumarkkinat. Kaikkialla kimmelsi jouluvaloja ja pakko sanoa, että siellä oli todella kaunista.
Kiertelimme hetken ja lähdimme metsästämään parkkipaikkaa yöksi. Monessa parkissa oli korkeusrajoitus 1,90 – 2,10 metriä, joten meillä ei ollut sinne Ellin kanssa mitään asiaa. Jarnoa kiristi kaikkien parkkien maksullisuus.
Pysähdyimme tien varressa olevaan rantaparkkiin. Jarno meni tekemään joulutervehdysvideota rannalle ja minä jäin keittelemään teetä. Ohikulkijat katselivat meitä taas sen verran ihmeissään, että päätimme vaihtaa parkkia iltapalan syötyämme. Jarnokin oli saanut videonsa kuvattua.
Ajoimme takaisin päin ja löysimme onneksi ison parkkipaikan, johon päätimme jäädä yöksi. Auto ehti onneksi hieman lämpiämään matkan aikana, eikä ollut niin kylmä alkaa nukkumaan. Hyvää yötä.
Heräilimme parkkipaikalta aamulla normaalisti Jarnon herätyskelloon. Jarno alkoi tekemään videotervehdystä ja minä taas vaan makoilin. Taas rauhallinen yö takana, vähän viileä oli yöllä, mutta muuten nukutti hyvin. Söimme aamupalan ja lähdimme ajamaan kohti Malcesineä, josta Jarno oli katsonut kävelyreitin vuorelle.
Kävimme matkalla Lidlissä ja löysimme jouluksi sieltä paljon herkkuja alennuksesta. Leikkeitä, gorgonzolaa, sulkaajälkiruokia. Parkkipaikalla söimme keittoa ja leipää, jonka Jarno haki viereisestä kahvilasta meille.
Reitti ylös oli lähes kokonaan tietä, ei tosin autolla ajettavaa, mutta tietä kuitenkin. Matkalla näkyi talo peltoineen ja järvi maiseminen kanssa. Siinä voisin asua, totesin Jarnolle.
Reitti kiipesi melkoisesti ylös ja sitten tultiinkin kohta jo alaspäin. Reitin pituus oli varmaan noin neljä kilometriä.
Lähdimme ajamaan eräälle vuorilammelle tarkistaaksemme, että olisiko siellä meille mahdollista joulusaunapaikkaa. Nousua riitti ja Elli jaksoi onneksi ylös saakka.
Lampi ei ollut ihan sellainen kun taas ennalta ajateltiin. Keittelimme päiväkahvit kuitenkin sen rannalla. Jarno maistoi minulta gorgonzolajuustoa ja jopa piti siitä. Tämä oli hieno joululahja, koska nyt voisin käyttää sitä ruuanvalmistuksessa!
Kahvit juotuamme lähdimme takaisin alas. Aurinko laski ja värjäsi vuoren rinteitä purppuraksi.
Kävimme ostoskeskuksessa. Siellä oli valtava karkkikauppa, missä oli myynnissä jopa Pandan lakritsia. Jarno osti paikallista halvaa jouluksi. Etsimme keskustassa viinikauppaa, että löytäisimme jouluksi paikallista Valpolicella Ripasso -viiniä. Viinikauppa oli kiinni, mutta joulukadut olivat todella näyttäviä. Kokonaiselle aukiolle oli heijastettu tykkypuita linnoituksen seinille.
Kävelimme takaisin autolle päin ja taas levitin kädet ja sanoin kumpa löytyisi pullollinen viiniä. Auton vieressä olikin ruokakauppa jota emme olleet huomanneet kaupungille lähtiessämme. Kaupassa oli heti hedelmähyllyjen jälkeen tarjouksessa etsimäämme viiniä. Taas tulin kuulluksi. Löysimme kaupasta muutakin ostettavaa. Kassalla meitä palveli kuin ilmetty Lupin-sarjan päänäyttelijä. Olin aivan hurmoksissa.
Ajelimme ympäriinsä etsien yöpaikkaa. Lopulta tien vierestä löytyi levike. Siitä lähti myös kävelyreittejä vuorille ja toisella puolella kulki kävelytie. Siinä oli myös todella siistit vessat käytössä. Loistava paikka yöpymiselle. Söimme iltapalaksi sienimunakasta ja rupesimme taikatalven saattelemana nukkumaan.
Jarno kömpi ylös jo kauan ennen aurinkoa. Puki päälleen ja lähti kiipeämään vuorelle. Minä jäin autoon ja hetken lepäiltyäni rupesin keittämään meille riisipuuroa. Olin pohtinut mielessäni kuinka saisin puuron keitettyä mahdollisimman vähällä kaasulla ja pohjaan palamatta. Kuuntelin samalla Radio Suomen manteleita joulupuuroon lähetystä. Oli oikein tunnelmallista. Olin edellisenä päivänä pilkkonut kuivatut luumut kulhoon ja lisännyt sinne vettä. Nyt lisäsin joukkoon appelsiinimehua ja siitä tuli hyvä lisuke puuron päälle.
Jarno tuli retkeltään takaisin juuri sopivasti puurolle ja kahville. Kuuntelimme yhdessä radiota. Joulun tunnelma käväisi hetken siinä aamulla. Sitten kun päivä oli valjennut, näkyivät vihertävät puut ja lainehtiva vesi. Oli hankala sisäistää vuodenaikaa.
Neuloin villahousujani ja Jarno teki meidän joulutervehdystä. Jarno päätti tulla vielä joskus myöhemmin kiipeilemään Limoneen, jonka lähellä olimme.
Katsoimme joulurauhan julistuksen. Kävimme yhdessä kävelemässä vesiputouksella. Matkaa sinne ei ollut kuin reilu kilometri, mutta maasto oli paikoin melkoista nousua. Putous ei ollut tähän vuoden aikaan mitenkään vuolas.
Lähdimme ajelemaan Gardan ympäri seuraavaan kylään. Nälkä oli jo ehtinyt tulla, joten pysähdyimme heti ensimmäisen ravintolan nähtyämme. Jarno haki meille bruchetttat, jotka olivat melko pienet mutta maukkaat. 6 € / kpl. Kävimme myös vielä kaupassa hakemassa leipää ja muuta ruokaa, että selviäisimme pari päivää, jos kaupat olisivat kokonaan suljettu joulun ajan.
Seuraavaksi alkaisikin saunapaikan metsästys. Kiertelimme rantateitä katsellen, jos sellainen paikka tulisi vastaan. Alkoi vaikuttamaan hyvin epätodennäköiseltä että pääsisimme saunomaan. Kävimme Sirmionessa katsomassa vanhaa kaupunkia. Sain jäätelön, jonka makuna oli lakritsi ja kirsikka.
Siellä oli pieni kappeli, jossa kävimme hetken istumassa ja kuuntelemassa musiikkia. Tunnelma oli hyvä.
Poismenomatkalla näimme tyhjän parkkipaikan aivan rannan vieressä ja siinä ei ollut puomeja tai portteja. Ei kun auto parkkiin. Teimme illalliseksi äyriäispastaa, koska italiassa kuulemma syödään mereneläviä jouluaattona. Se oli hyvää samoin kuin viinikin.
Jarno oli koko päivän ollut alavireinen. Patistin hänet saunan pystytykseen parkissa. Ajoin auton poikittain parkkiin ja sitä suojana käyttäen pystytimme saunan rannalle. Olimme ostaneet varalta lisää polttopuitakin.
Pian oli sauna pystyssä ja kiuas lämpiämässä. Keräsimme rannalta kiviä kiukaalle ja laitoimme pesuvettä kattilassa kiehumaan päälle. Pian pääsimmekin saunomaan. Seisoimme siellä ja löylyä riitti ihan tosissaan tällä kertaa. Hiki alkoi virrata. Olimme säästelleet joululahjaksi saamamme Raskasta Joulua -oluet, jotka nautiskelimme löylyssä. Penkkien puute oli ainut miinus. Maisemat saunan ikkunasta järvelle oli hyvät. Jarno peseytyi ensin pois ja piti sitten vahtia minun vuorolla. Kun olimme pukeutuneet ja sauna kuivahtanut, purimme sen pois ja jätimme kiukaan auton viereen jäähtymään. Sitten olikin aika käydä nukkumaan. Kiitin yläkertaa päivästä ja saunasta.
Aamu oli sateinen. Olin nukkunut liian vähän ja juonut ehkä viiniä liikaa. Olo oli pöhnäinen. Päätin kuitenkin nousta keittämään riisipuuroa.
Jarno sai tehtäväkseen tapella kiukaan takaisin kyytiin ja tappeluksi se tuntui menevänkin, kun puukassi ei suostunut liikkumaan ja tavarat eivät siksi mahtuneet kyytiin. Homma hoitui lopulta ja puurokin valmistui.
Kuuntelimme jälleen radiota. Siellä tuli ohjelma ”Kiitä joululahjasta” ja Jarno kirjoitteli sinne viestin lahjaksi saamistaan lapasista. Selvästi kaipuu hiihtämään oli kova.
Syötyämme ja auton siivottuamme lähdimme etsimään vessaa ja se löytyikin eräästä kahvilasta. Minä jäin autoon juttelemaan ystäni Ullan kanssa. Suomessa oli pakkasta lähes -30 astetta. Varmasti kaunista mutta kylmää. Nyt ollaan jo menossa kevään valosampaa aikaa kohti.
Jarno toi tullessaan kahvit meille. Kuivattelimme autoa ja olimme nyt ajaneet koko Garda-järven ympäri. Ajoimme lähelle parkkia, mihin olimme neljä päivää aiemmin ensimmäisenä ajaneet. Parkissa järjestelin autoa ja laittauduin.
Olin juuri ennen kun radio-ohjelma päättyi laittanut myös studioon viestin ja kiittänyt Taikatalvi-lahjasta. Ohjelma loppui ja alkoi toinen ohjelma. Ajattelin ettei viestejä tullut luettua. Meni tunti, ja kun juontaja aloitti seuraavaa ohjelmaa, hän erikseen mainitsi vielä lähettämäni viestin. Olin yllättynyt. Sain myös juontajalta viestin, että olen saanut mieheltäni universumin hienoimman lahjan. Olen samaa mieltä, mutta jotenkin saan nuo asiat käännettyä itseäni vastaan, typerää!
Söimme spätzleä sienillä ja ruuan jälkeen lähdimme kävelemään rantaan. Olisi voinut kävellä pitemmällekkin, mutta alkoi satamaan, joten palasimme autolle.
Jatkoimme ajelua. Jarno oli katsonut Iseon-järven matkan varrelta kohti Sveitsin rajaa, joten lähdimme sinne. Luulin, että kaikki olisi kiinni joulun pyhät mutta ravintoloissa näkyi kyllä paljon asiakkaita.
Kun pääsimme rannalle, ajoimme sitä pitkin etsimme yöpaikkaa. Vakio on, että Googlesta katsottu hieno parkkialue on yleensä kaikkea muuta. Taas olimme pysähdyksissä kapean kadun päässä suljettujen porttien edessä. Roskaa joka paikassa ja kenottipa rikkinäinen rantatuolikin portin nurkassa. Eikun etsimään toista paikkaa. Se onneksi löytyi matkalta sattumalla, niin kuin ne yleensä löytyvät, satamasta kaupungin toiselta puolen. Siinä ei ollut muita autoja ja kaupungon valot näkyivät siihen kauniisti. Jarno luki minulle Taikatalven loppuun sängyssä pötkötellen.
Teimme jouluruuan. Polentaa, naudanleikkeileitä, antipestoja ja kuohuviiniä. Katsoimme tietokoneelta Taikatalvi-elokuvan, jossa oli toteutuksessa otettu paljon vapauksia verrattuna juuri kuulemaani satuun. Söimme ja nukahdimme molemmat heti ruuan päälle. Autossa oli lämmintä, kuohuviini kai nopeutti nukahtamista ja pöydällä paloivat punaiset kynttilät. Oli kaunista ja tunnelmallista.
Heräilin, kun ulkoa kuului kovaäänistä juttelua ja naurua. Jotkut olivat ajaneet parkkiin satamaan ja keskustelivat. Heräilin ja nukahdin ja taas heräsin ja nukahdin. Jossain vaiheessa Jarno heräsi ja totesi, että eiköhän käydä oikeasti unille. Kömmimme sänkyyn peittojen alle, mutten sitten saanutkaan unta. Ajatuksia pyöri kovasti päässä. Jarno nukkui sikeästi.
Kello oli varmaan yli kolmen, kun lopulta nukahdin. Näin unta että olin Kiteellä. Kävelin keittiöön ja äiti tokaisi, että tasan kaksi kuukautta siihen meni. Ja sitten huomasin kadonneen kissan, Hiliman, istuvan pöydällä. Levitin kädet ja olin todella häkeltynyt, miten kaikki hyvä tapahtuikin ja kuinka rukoukseni kuultiin.
Huomenta. Olipas pöhnäinen olo jälleen, mutta uni Hilimasta tuntui toivoa antavalta. Uskon Hiliman vielä löytyvän.
Söimme aamupalaa ja lähdimme ajelemaan rantaa pitkin kiertäen järveä. Maisemat olivat hienot. Jossain kohtaa oli näköalatasanne johon jäimme parkkiin. Jarno meni ulos katsomaan maisemia kunnes eräs mies sanoi hänelle. Suomessa on paljon järviä, muttei tämäkään ole hullumpi. Jarno yllättyi ja sanoi, että tämä ei tosiaankaan ole hullumman näköinen järvi. Mies toivotti meille mukavaa lomaa.
Itse istuin autossa puhumassa ystäväni Marin kanssa. Siistin myös auton ja puin päivävaatteet. Jarno kävi taas kiipeilemässä vuoren rinteillä.
Jatkoimme matkaa ja kävimme vielä toisellakin pienemmällä järvellä. Siellä söimme tonnikalasalaattia lounaaksi autossa. Järvi ei ollut kovinkaan näyttävä, ehkä siksi että ympärillä oli paljon teollisuutta ja maataloutta. Kävimme kävelemässä puistossa järven rannalla, jonka vieressä oli paperijätteenkäsittelylaitos. Tuuli toi sieltä nenää kirvelevää tuoksua, ei voi olla kovin terveellistä.
Jatkoimme matkaa Como-järvelle joka on y-mallinen järvi ”Alppien eteisessä”. Kapea ja mutkainen tie kiersi järveä jyrkillä kallion reunamilla. Näky oli mykistävä.
Kävimme eräässä kylässä kävelemässä ja hakemassa lisää käyttövettä. Todella tunnelmallista, todella kaunista. Ravintolat notkuivat täynnä asiakkaita ja tällä kertaa kuului myös paljon englantia. Turistit olivat tulleet kylään joulunviettoon. Näkymät järvelle olivat vaikuttavat. Korkeiden vuorien siluetit näkyivät taivaan rajassa ja alempana eriväriset valot heijastuivat järven pintaan. Kaunista.
Kiemurtelimme tien Comoon asti. Ajattelin, että löytäisimme koronatestauspaikan vielä illalla, että saisimme homman pois päiväjärjestyksestä. Googlen mukaan kaikki paikat kuitenkin oli suljettu. Ei auttanut kuin etsiä yöpaikka.
Löysin suuren parkkipaikan kohtalaisen läheltä ja onneksemme kaupan parkkipaikka kävi hyvin yöpymiseen. Söimme vielä vanhat ruuat pois, eli polentamunakasta. Nukahdin aika pian, mutta yöllä heräsin musiikin soittoon, kun nuoriso huudatteli sitä autoissaan.
Huomenta. Yö oli hieman jatkonainen musiikkipauhun ja varashälyttimen soimisen takia. Ei auta. Jarno heräsi aikaisin ja lähti lenkille. Minä jäin taas autoon makoilemaan. Jarno oli käynyt katsomassa apteekin aukioloajat, jossa voisimme käydä ottamassa vaadittavan koronatestin. Järjestelimme auton ja ajoimme apteekille odottelemaan. Parkkipaikan vieressä oli kahvila, josta Jarno haki meille kahvit ja croisantin aamupalaksi.
Kun kello oli melkein 8.30 kävelimme jonon jatkoksi apteekin ovelle. Odotimme vuoroamme, jolloin apteekkari ilmoitti, että tulkaa takaisin kello 10 maissa. Menimme autoon ja Jarno jatkoi töitä. Minä kirjoittelin muistiinpanoja.
Vähän ennen kymmentä menimme apteekkiin. Jono oli lyhentynyt ja pääsimme sisälle. Olimme täyttäneet esitietolomakkeet valmiiksi. Maksoimme näytteet, 25€ / kpl, ja menimme jonottamaan näytteenottoa. Olin kyllä kammoksunut ajatusta testistä, mutta kun hetki koitti, niin se olikin hyvin kivutonta. Apteekkari otti kokeneesti näytteen molemmista sieraimista ja sanoi että tulos on saatavissa 20 minuutin kuluttua. Palasimme autolle taas odottelemaan. Jarno haki meille jälleen kahvin ja pizzapalan lounaaksi.
Puoli tuntia myöhemmin menimme jonottamaan tulosta. Todistusten tekijä tuli kysymään nimemme. Kului vähän aikaa. Mies tuli takasin ja sanoi, voisinko saada passinne. Luulen, että sukunimen kirjoitus oli tässä tapauksessa liikaa todistuksen kirjoittamiseen, ja siksi vaadittiin passi.
10 minuuttia myöhemmin mies tuli takaisin, ojensi passit ja paperit, sanoi kaiken olevan kunnossa ja toivotti hyvää lomaa. Kylläpä olimme helpottuneita, kun ei ollut koronaa ja ei tarvinnut enää odotella. Autossa teimme maahantuloselvitykset ja lähdimme ajamaan kohti rajaa.
Rajalla oli suljettu toinen samaan suuntaan menevä kaista ja menokaistalla oli stop-merkki. Pysähdyimme merkillä ja jatkoimme matkaa, kun vieressä oleva tullimies huitoi kädellä, että menkäähän jo. Kukaan ei katsonut mitään papereita.
Niin olimme Sveitsissä. Kohta tuli operaattorilta viesti, ettei liittymä sisällä puheluita tai nettiä Sveitsissä, joten suljin välittömästi netin, ettei lisälaskua tulisi kovin paljoa.
Ajelimme Luganoon. Jarno kävi ostamassa ajoluvan autoon, eli tarran, joka maksoi 40 € ja sen kanssa sai ajella moottoritiellä. Lähetimme Luzernissa asuvalle ystävällämme Alicelle viestin, että olemme nyt Sveitsissä ja tulisimme käymään, mikäli hän on kotona. Viesti tuli heti: Tervetuloa! Ajoimme suoraan Luzerniin ja osasimme jopa perille ilman mapsia. Alice tuli meitä ovella vastaan. Olipas mukavaa, ihan kuin olisi tullut kotiin.
Tarina jatkuu seuraavassa osassa!