On päiviä jolloin tuntuu että sade on siunaus.

Viikko on ollut melkoista touhuamista joten pieni hengähdys ihan kotosalla houkutti. Aamu tosin oli vielä aurinkoinen, kun heräsimme rassista Saimaan ääreltä saunaseuran rannalta. Siinä nuotiokahvia juodessa ja riippumatossa järvelle katsellessa tuli paikalle eräs saunaseuran vapaaehtoinen siivoilemaan tiloja. Jutellessa sain yksityisen kierroksen seuran tiloihin ja kutsun liittyä jäseneksi. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen kieltämättä lisäävät omanarvon tunnetta. Kiitin esittelystä ja lupasin harkita liittymistä, tuli onnekas olo.

Kiertelimme metsikköä etsien mustikoita, mutta ne odottivat vielä kypsymistä. Sattumalta kuitenkin löysimme metsämansikka-apajan. Ämpärin pohjan peittyessä halu saada lisää mansikoita kasvoi.

Muistin nähneeni mainoksen mansikkatilan avoimista ovista ja kohta kaarsimme rassilla ranchin pihaan. Tarjolla oli mansikkakakkua ja herkullista mansikkamehua, voi kun olisikin joskus niin paljon mansikoita että raaskisi tehdä niistä mehua.

”Anteeksi, löytyykö teiltä mehumansikkaa?”, huomaan kohta kysyväni isännältä.

Hän astelee kylmiöön ja tulee suuren mansikkalaatikon kanssa puntarille. Niinpä mukaamme tarttuu kukkurallinen mansikkalaatikko pilkkahintaan.

Innoissani kaivoin kaapista mehumaijan ja ryntäsin pihamaalle hakemaan raparperejä mansikoiden kaveriksi. Punainen mehu valui kattilaan ja tuoksui kesältä. Ulkona satoi kaatamalla ja hellan lämpö tuntui kodikkaalta.

Oivalsin vuoden vaihteessa että päiväni lähtee paremmin käyntiin, jos syön kaurapuuron ja siihen kaveriksi sopisi erinomaisesti mansikkaraparperihillo. Kattilan tullessa täyteen mehua, siirsin mäskin toiseen kattilaan. Kohta kattilassa porisi hillo talven varalle kaveriksi puurolle. Samalla sain mehumaijan vesikattilassa keitettyä purkit hillolle. Korkkien napsahdellessa kiinni muistelin edellisen illan nuotiohetkeä auringonlaskussa Jarnon lausuessa Eino Leinoa runoilijan oman päivän kunniaksi. Sitä ennen olimme pyörähtäneet Taidetien avajaisissa saaden maistaa herkullista raparperimehua, joka oli maustettu mansikoilla, joissa maistui kesä.

Se viisas joka keksii Rakkaudelle kaavan, on huomattavan rikas ja turhautunut pian. Elämä on sarja, yllätysten sarja. Se joka sitä pelkää, jää sisälle ja pölyyntyy, niin kuin matkamuisto.

-Matkamuistot, Samuli Putro-

Vastaa